Metsänkaato-operaatio

Sitä minä vain miettineeksi tulin, kun ajeltiin tuolta maalta tänne sydänhämeeseen takaisin ja matkalla näkyi paljon tuota vihreää kultaa, eli metsää.

Pääkoppani sitä pehmeämpää ainetta kutittelemaan nousi hauska ajatus, että jos valtiomiehet aivan yht' äkkiä pullakahvia hörppiessään ja uusia lakeja ihmisten kiusaksi suunnitellessaan tulisivatkin keksineeksi lain, jonka myötä jokaisen suomalaisen tulisi kaataa joka vuosi yksi puu. Vankilalla ja kumisella pampulla uhaten määrättäisiin, etä joka vuosi, heinäkuun 8. päivä olisi otettava kirves, saha tai muu puun kaatoon sopiva väline ja mentävä lähimmästä metsästä silpaisemaan puu poikki. Iso tai pieni. Ja sitten se olisi kuljetettava oman kunnan virastotalon pihaan, josta ne sitten junalla rahdattaisiin Helsinkiin laskettavaksi.

Perheellisten olisi silpaistava jokaisen alle 10-vuotiaan lapsen edestä yksi puu ja vanhuksille määrättäisiin kunnan maksettavaksi henkilökohtainen puunkaatoapulainen, jollaisen saisi vaikka sellaisella räikeällä ja täysin turhalla kulttuurisetelillä. (sitä minä ihmettelen, että kun 80-vuotias Teuvo Honkajoelta haluaisi päästä taksilla terveysasemalle, kun Teuvolla ottaa rinnasta kun aamulla noukki pihasta kirvestä, kun piti lähteä puunkaatoon koska valtio käskee, niin kun Teuvo antaa taksikuskille Kelalta saadun taksisetelin, niin silläpä ei pääsekään vanhus terveysasemalle tai lääkäriin, vaan on mentävä kauppaan, teatteriin tai vaikka torille, niin joutuu Teuvo rintaansa pidellen jankkaamaan, että vie nyt vaan sinne keskustan Trontomi-teatterille, että kyllä tämä lähtee kun kahtelen hetken suomalaista perinneteatteria)

Miettikääpä, kun lähtee joka vuosi samana päivänä viitisen miljoonaa suomalaista silpaisemaan puun nurin. Kaupungista kun lähtevät, niin joutuvat huonolla tuurilla viikon nukkumaan autossa, ennen kuin näkevät yhtäkään puuta. Maalla saavat tilalliset hätistellä yöpimeällä puuvarkaisiin tulleita kaupunkilaisia pois talikolla ja surkeimmat tapaukset joutuvat säilömään joulukuusensa ja liimaamaan neulaset takaisin kesän tullen ja väittämään, että tuosta naapurimettästä tänään hain, että se on tuo ilmasto joka tuon puun tunnissa ruskeaksi muutti.

Ja miettikääpä mihinkä ne kaikki puut sitten laitettaisiin?
Mihinkään ei ne mahtuisi, kun Helsinkiin kiikutettaisiin 5 miljoona erilaista ja kokoista puuta joka vuosi heinäkuussa.
Satamaan ne pitäisi kuljettaa ja laivalla viedä johonkin ulkoimalle rikkaiden huviksi.

Että ihan turhaan joka vuosi ihmisiä kuolisi puuhysterian kourissa, kun väkipakolla ja vankilalla uhaten ne laitettaisiin puita kaatamaan. Ja herrat nauraisivat vain Helsingissä isossa talossa että "Hröhhöh, taas saatiin yksi typerä laki läpi ja suomalainen sen kuin nöyrtyy."

Ihan turhaa on tuollain toista kiusata. Hävetkää!

Nukkujaisjuhlat

Sitä minä olen vaan pohtinut, että kun on näitä herännäisjuhlia, niin mitäpä jos joku ottaisi ja järjestäisi sellaiset nukkujaisjuhlat. (nukkujainen kun on herännäisen vastakohta, ja minä varsinkin olen paljon mukavammalla tuulella nukkujaisten kuin herännäisten jälkeen)

Vuokrattaisiin sellainen suuri avomallinen harjateltta (kuin joskus olette nähneet sarjakuvissa ja televisiossa sellaisia telttoja, joissa ne kamelien kanssa kulkevat ihmiset aavikolla asuvat) ja vietäisiin se johonkin torille, vähän sivumpaan kaupungista kuitenkin, kun on ne nukkujaisjuhlat mukavampi järjestää hieman kauempana kaupungin melusta ja hälystä.

Teltan ulkopuolella myytäisiin isolta parilalta makkaraa, paistinperunoita ja mehua ja kahvia. Saisi sieltä myös vuokrata tyynyn ja torkkupeitonkin.
Sinne telttaan hankittaisiin tuollaisia maan mainioita riippumattoja, joihin voisi henkilö kellahtaa maha täynnä makkaraa ja mehua ja aloittaa ne nukkujaisjuhlat. (kahvia ei sen kannata kauheasti juoda, tai kofeiini (1,3,7-trimetyyliksantiini) alkaa vaikuttaa sen henkilön pääkoppaan, eikä se saa yhtään unta)
Sinne kaikkialta tulisi ihmiset katsomaan isoa aavikkoharjatelttaa täynnä riippumattoja ja ne ostaisi kauppiaalta makkaraa ja paistinperunoita ja mehua ja kahvia ja odottaisivat että edelliset nukkujaisjuhlijat heräisivät ja tulisivat ulos jatkamaan normaalia elämäänsä ja päästäisivät seuraavat nukkujat tilalle.

Voisi kuvitella, että olisi tuollaiset nukkujaisjuhlat kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma. Kaikilla olisi rauhallinen olo ja tyyny kainalossa. Mutta hiljakseen siellä pitäisi puhua, eikä voisi kovin kovaäänistä ohjelmaa järjestää, ettei ne nukkujat sitten herää suotta.
Voisi olla vaikka hiljaista runonlausuntaa ja rupatella pieneen ääneen muille nukkujaisjuhlijoille.

Paikalla tarvitsisi olla tietenkin järjestysmies, joka pitäisi huolen, ettei kukaan puhu liian kovaan ääneen tai vaikka tule rämpyttämään rokkia kitaralla keskelle juhlaa.
Myös olisi puhallutuspilli sillä järjestysmiehellä, ettei kukaan humalassa vain tulisi kovaa kuorsaamaan ja suureen ääneen unissaan puhumaan.

Kaiken kaikkiaan olisi hieno ja antoisa kesäjuhla, nukkujaisjuhla.
Kuuluisi vaan kevyt puhina opettajista, autonkuljettajista, vääpeleistä ja pedagogeista kun ne hiljaa nukkuisivat ja poliisistakin kuuluisi vaan hiljaa "rhumm rhrummm.." ja se maiskuttaisi suutaan, eikä yhtään jahtaisi rikollisia.

Työhakmemus ja Curriculum Vitae

Tässä tuli suomen työtilannetta punnituksi ja omaa työasemaansa ajateltua.
Päädyin lopputulokseen, jossa ihminen (Homo sapiens) saisi työtä niin varmana, että sillä saataisiin työttömyys loppumaan tässä maassa. (paitsi maaherrat, kun ne saa palkkaa siitä, etteivät vaan tekisi töitä)
Laadimpa siis kirjallisen työhakemuksen, joka takaa teille jokaiselle työtä, oli kesä tai talvi, routa tai helle.

"Työhakemus [etunimi] [sukunimi]

Oletko menossa juhliin, mutta tuli ryypätyksi eilen tämän päivän taksirahat? Eikö bussikuski ottanut kyytiin? Veikö ystäväsi poliisi auton, kortin ja avaimet? Ei hätää, minä hoidan sinut perille nopeasti ja halvalla. Kuljetuksen niin juhliin, kuin arjen pienempiinkin toimituksiin. Bensan hinnalla ja vain vähän ajopalkkaa. Kun taksi vie sinut keskustaan, samalla rahalla Datsun Cherryni kehrää sinut jo mökille.

Loppuiko koulu ja pitäisi päästä juhlimaan, mutta ikä ei anna periksi?
Nyt alkoholin haku kaupasta, iästä viis! Juoman hinta + ALV sekä 10-20 euron kertahakupalkkio, riippuen alkoholin määrästä ja laadusta.
Ylimääräisen 10 euron hintaan saat vuokrattua minut puistoon mukaan istumaan, jos poliisi sattuu paikalle, voitte työntää alkoholikasan minun viereeni ja sanoa että "Juomat ovat tuon sedän".

Kesän ainoa viikonloppu kun pitäisi päästä laskemaan vene, leikkaamaan nurmikko ja laittamaan pontikka keittymään, mutta pomo pisti viikonloput töitä?
Tilaa nyt minut viikonlopputyövahdiksi. Pukeudun teiksi ja menen työpaikallenne tekemään työnne ja takaan ettei pomo edes huomaa eroa. (mahdollisesta työnteon laadusta johtuvasta palkankorotuksesta peritään lisämaksu) Naisten kohdalla hintaan lisätään karvanpoistogeelin ja sukkahousujen hinta.

Rahat loppu, mutta olisi pakko ostaa jotain?
Minä heitän kympin, heitä viisitoista euroa takaisin kun on rahaa. Joustava maksuaika ja luonteva "kaverivippi" ei edes tunnu velalta!
(takaisinmaksun venyessä, periminen ulkoistetaan Perintä Ivan & Boris Oy:lle)"


Noin! Mikäli ei tällä hakemuksella tule töitä loppuiäksi, niin on se jo hakijassa vika.
Minä ehdollistuin kuulkaa ajan myötä, tehkää tekin niin!

Peruskoulun paikka

Joskus kun olen töissä (olen aika usein töissä, sen vuoksi olen, kun muuten pitävät laiskana) ja siellä töissä kun on työn ohessa pääkopalla paljon vapaata aikaa, tulee sitä harmaata möhjää häirittyä ajattelulla. Ajattelu kun on yksi näitä ihmisen erikoisuuksia, joihin ei kuulemani mukaan kovin moni eläin esimerkiksi pysty. Tai mistä minä tiedän, enhän minäkään aina pysty.

Sitä minä kuitenkin mietin, että kun peruskoulussa historiantunnilla tuli kulutettua koululaitoksen kovia puupenkkejä useampi vuosi, että ainoa mitä muistan näistä tunneista on opetus eri sodista.
Eli jokaisen alakouluikäisen päähän ruvetaan jo pienenä iskostamaan, että suomessa tapeltiin kaksisataa vuotta sitten näin ja näin paljon. Ja sata vuotta myöhemmin, mutta vähän kovemmin vielä.
Eikä riitä heille tämä! Sen lisäksi piti vielä pistää sinne sodan turmelemaan lapsen viattomaan päähän vielä muidenkin maiden sodat! Tuolla tappeli amerikkalaiset, (ne on kovia poikia kuulkaas tappelemaan) tuolla tappeli saksalaiset noiden kanssa ja tuolla tappeli venäläiset.

Ja niin sitä mentiin sitten sodasta toiseen ennen kun osattiin ruotsiksi päivää sanoa. (minä opettelin aikoinaan sanomaan ruotsiksi päivää, se on nolo paikka, jos menet Vaasaan ja joku sanoo ruotsiksi päivää ja joudut alkaa mokeltamaan sille suomeksi takaisin, ei anna sitten yhtään hyvää ja sivistynyttä kuvaa se)
Mikseivät ne siellä historiantuneilla iskostaneet meidän päähämme jotain mukavampaa?
Vaikka että Savossa Juhani Pentikäinen (os. Silvonen) vuonna 1947 osti pienhiomon, johon sittemmin rakennutti kenkälankkitehtaan, jonka peritytti pojalleen joka myöhemmällä iällään kärsi kihdistä.
Mutta niin vain piti opetella omat ja muiden sodat, ilman että olisi saanut hauskasti opetella vaikka Karibialaisten perinnetanssien kuvioita tai suomen perunannostokilpailuiden tuloksia.
Ei ole reilu paikka peruskoulu normaalille ihmiselle. Sitä saattaa vanhemmiten kasvaa kieroksi tuollaisen vuoksi.
Hävetkää historianopettajat, kun näin suomen nuorisosta teette traumatisoituneita ja pelokkaita! (uskokaa pois, se on jokanen rokinrämpyttäjä ja seinienmaalaaja entinen historiantunnilla traumatisoitunut oppilas)

Kaikki se tavara

Nuorempana ihmisenä sitä tuppasi ajattelemaan asiat simppelisti, mutkattomammin. Mitä vanhemmaksi tuli, sitä enemmän eri asiat vaativat selittämistä.

Miksi jokin asia liikkui niinkuin se nyt liikkui. Miksi se liikkui?

Moni asia tuli paljon enemmän vaivaksi kuin lapsuuden simppelissä mielessä, kun bussi kulki kylältä kaupunkiin, eikä tarvinnut miettiä kaiken maailman kampiakseleita ja vetoniveliä ja kartaaneja jotka siellä pyörivät ja hyrräävät saaden maantiehirviön liikkeelle.

Hieman samaan tapaan on tavaroiden kanssa.

Lapsena kun oli paljon tavaraa, oli sitä vain tyytyväinen siihen että oli mistä valita, että ottiko sitä leegopalikoita vaikona action-man figuurin.

Vanhempana vilkuilee pursuilevia kaappeja täynnä "hyödyllistä kulutustavaraa" jota nämä helppoheikit meille myyvät tukuittain ympäri maata ja miettiipi päässänsä että; "Josko sitä tänään käyttäisi roskiin viemisessä mieluummin jätesäkkiä kuin muovipussia."

Junamatkalla

Olen aina henkilökohtaisesti pitänyt junamatkailusta. Siinä on kerta kerran jälkeen uutuudenviehätys kun katseleepi uusia maisemia jotka menevät ohitse (itselleni henk. koht. kelpaavat aivan vanhatkin, jo kertaalleen nähdyt, maisemat yhtä hyvin)

Siinä sitä istuu penkillä lämpimästi sisällä katsellen kun puut ja ihmiset ja rakennukset vilisevät silmien ohitse. Siinä voi villin mielikuvituksen omaava henkilö Y vaikka keksiä ajankulukseen ja huvikseen näistä ihmisistä erilaisia tarinoita (vaikka vanhasta parrakkaasta miehestä loihtia sielunsa silmin eteensä kuvan vanhasta KGP:n agentista joka on täällä meidän kotomaasamme paossa kommunismin yhä jylläävän ikeen alta (ja turha tulla minulle väittämään ettei komunismia enää ole, minä kyllä tiedän totuuden kun sellaisen näen!) ) ja vanhoista rakennuksista miettiä että mitäpä on tuokin vanha tehdas sylkenyt sisuksistaan maailmalle, vaikkapa lentokoneiden potkureita taikkapa siipiratasmuttereita teidänkin entisien naapureidenne polkupyörän pyöriä paikallaan pitämään.

Jos taas on hieman nuivemmalla mielikuvituksella siunattu henkilö, niin siinähän voi vaikka kauniita suomen maisemia ihastella, laskeskella mökkejä pellolla (junaradatkin joku fiksu virastomies aikoinaan keksi rakentaa pitkin metsiä ja peltoja, jottei se liialla metelillä ihmisiä ja näiden kaiken karvaisia lemmikkejä ja sukulaisia (naapureista puhumattakaan) pelottelisi liialti metelillään) tai vaikkapa sitten vain mennä istumaan, nykyään lähes jokaisesta junasta löytyvään, ravintolavaunuun ja nauttia siellä vaikka tuopillisen hyvää oltta tahi syödä sämpylän. Kaiken kaikkiaan ovat mainioita välineitä nuo junat! Maamme ahkerat ja loputtomat puurtajat. (vaikkakin ravintolavaunun hinnoista voisi joku pihempi henkilö älähtää, niin en minä tietenkään, kun en pihi ole sitten alkuunsakaan en!)

Kerrostalot

Sitä minä en ole koskaan tajunnut, että kun tämä ihminen on elämänsä aikana monen monta erilaista väriä keksinyt ja ihan kankaallekin mennyt maalaamaan (osan tosin olisi voinut jättää maalamattakin, ainakin ne siellä Helsingin museossa Kiasmassa. vieläkin nousee välistä niskakarvat pystyyn kun muistelee niitä tuherruksia) niin miksei se ihminen samantien maalaisia taloja niillä hienoilla ja abstrakteilla väreillä? Kaupungissa kun katseleepi taloja, niin ovat ne kaikki kiinnostavia kun kotikunnan vuosikorkolaskelma. Onko se ihme kun puhuvat että kaupungissa masentuvat niin helposti ja stressikin painaa, kun mokomat harmaat mötikät, kuin ylisuuret maahan läntätyt tiiliskivet, ovat ainoa missä silmiänsä lepuuttaa. (ja tietenkin Helsingissä se taidemuseo Kiasma ja ne hirveän rumat taulut)